Kysymyksiä ja vastauksia [part one]





Syömishäiriö
Mistä SH:si lähti?/ Mistä syömishäiriösi lähti ja mikä sai sut jatkamaan?
Olen ollut koko ikäni ylipainoinen ja jostain sanoisinko ala-asteen puolesta välistä yrittänyt enemmän tai vähemmän laihdutella. Oon nyt miettinyt, että tällä on varmasti ollut iso merkitys minäkuvani ja kauneusihanteideni "vinksahtamisessa" (eipäs oo vinksahtanu..), kun olen tottunut lähes koko ikäni ihailemaan laihuutta ja myöhemmin koulukiusattuna ja sen jälkeenkin ajatellut kaiken tulevan paremmaksi - kunhan vain laihdun. Ajattelin, että jos hoikistuisin, millään muillakaan ongelmilla ei olisi mitään väliä, olisinhan sentään laiha. Monta kertaa toivoin sairastuvani anoreksiaan koska paino ei vain pudonnut.

Ihan konkreettisesti laihtuminen alkoi sitten vuoden 2009 keväällä. Syksyllä ja keväällä tehtyjen terveystarkastusten välissä olin laihtunut viitisen kiloa ja sain siitä kovat kehut koulutekkarilta. Kun aikaisemmin laihdutukseni oli ollut vain herkkujen välttelyä, yritystä syödä vähemmän ja pieneltä osin pakonomaista kuntopyöräilyä, niin joskus kevään puolivälissä tutustuin kaloreihin Kutri.netin kautta. Aluksi laskeskelin niitä rennosti ja todella sinne päin päässäni ja yritin pitää määrän noin 1500:ssa päivässä. Etsin netistä myös valtavasti tietoa kaikenlaisista laihdutuskeinoista. Sitä mukaa kun kilot rupesivat tippumaan, väheni myös päivässä sallittujen kalorien määrä. En muista enää kesän päivittäisiä kaloritavoitettani, mutta vähempi-parempi periaatteella liikuttiin ja tuolloin ruokavalioni koostui lähinnä pakastekasviksista, säilykehedelmistä ja Nellie Dellies -karkeista. Kesän aikana laihduin lähemmäs kolmekymmentä kiloa ja koko vuonna noin 40. Syvemmälle sairauden virtaan ajauduin kuitenkin mielestäni vasta syksyn ja seuraavan vuoden aikana, vaikka painoni ei siitä enää pudonnut kuin enimmillään seitsemisen kiloa.

Siihen, mikä sai mut jatkamaan, en osaa vastata. En ole, oikeasti, ikinä repsahtanut eikä tästä vaan voi päästää irti. Kalorien laskemisesta ja laihuuden ihannoinnista on tullut kuin elämäntapa, ja se on mussa niin tiukassa etten tällä hetkellä osaa kuvitella pääseväni siitä koskaan kokonaan eroon.

Mikä sun tavoitepaino on?/ Mikä on unelmapainosi?
Ai niin kuin mun omani vai se, mihin mua yritetään lihottaa? Jälkimmäinen on 49 kg ja ensimmäistä minulla ei ole. Mikään ei riitä eikä tulekkaan riittämään mulle ja tiedostan sen varsin hyvin itsekin. Luku johon olisin ollut tyytyväinen vielä muutama kuukausi sitten tuntuu nyt vain kuvottavan isolta. Olisi ihanaa nähdä joskus vaa'assa kolmosella alkava numero.

Ootko viimeaikoina miettinyt/keksinyt motivoivia syitä parantumiseen?/ Onko sulla minkäänlaista paranemishalua?
On ja ei. Viime kesän lopulla oli ja paljon. Tällä hetkellä enemmän ei, mutta olen kyllä tuskallisen kyllästynyt tähän tilanteeseen; jumitan paikallaan, pitäisi tsempata ja koota itseni, joku päivä menee hyvin ja seuraavana vajoan vain syvemmälle. Tästä ahdistuksesta haluaisin eroon, mutta toisaalta en siitäkään. Joinain päivinä, kun se on oikein vahvoilla mun pään sisällä, se miltei kaataa mut maahan. Silloin toivon muutosta.

En oikein osaa miettiä mietään syitä parantumiseen - tuntuu, että syömishäiriö on tuonut mun elämään pelkästään hyvää. Mitä muutakaan mulla olisi? Toisaalta haluaisin haluta parantua, kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa silloin.

Oletko ollut nenämahaletkussa kun olet niin laiha?
En. En mä, ihan oikeasti, indeksien ja lääkäreidenkään mukaan ole niin laiha, vaikka toisaalta se letkuihin joutuminen ei kyllä riipu pelkästään siitä.

Mitä syöt yleensä päivän aikana ja paljonko liikut?/ Millaista liikuntaa harrastat, miten pitkään kerrallaan ja millasella sykkeellä?
Ai tällä hetkellä? Tällä hetkellä joudun syömään minulle laaditun ateriasuunnitelman mukaan. Leipää, puuroa, viilejä, hedelmiä ja Raviolin lounas- ja päivällisruokia, noin tiivistettynä. Tällä hetkellä kalorit pyörii niinkin kuvottavissa luvuissa kuin 2200-2400 per päivä, paitsi kun olen kotilomilla.
Liikuntaa en saisi harrastaa, tosin minulla on puolen tunnin kävelylupa ja kerran viikossa meillä on ossalla tunnin peli-ilta, jossa tehdään jotain rauhallista liikuntaa. Myös vatsoja ja reisiä tulee tehtyä jos olen itsekseni tai ahdistus käy liian suureksi. Kesällä harrastin ~9km:n kävelylenkkejä. En kuitenkaan koskaan ole ollut mikään liikkuja.



Ootko kokeillut koskaan laihdutusta lääkkeiden avulla? jos oot, niin millasilla? esim lääkevalmisteen merkki, miten toimi jne :)
En ole.

Kuka sua thinspaa eniten (tai onko sulla jotain lempparia sh-mallia)?
Eh, mulla ei juuri ole tuntemusta näissä jutuissa. Ihailen netissä kaikenlaisia thinspo-kuvia ja kaupungilla ja koulussa laihoja ihmisiä, mutta en kyllä tunne varmaan yhtäkään mallia nimeltä. Eniten muhun vetoavat kyllä oikeat ihmiset, mutta myös Nadia Esra on ollut - ja on edelleen - ihanan laiha. Lempi thinspolauseeni on "When i walk in the snow, i want to leave no footprints."

Seuraatko syömishäiriö foorumeita/sivustoja/kautta blogeja? voitko linkittää sun lempparit?
Nää kysymykset alkaa nyt kyllä mennä pikkasen liikaa pro-anan suuntaan. :s Oon seurannut sitä rekisteröitymättömillekin avointa Höyhentä ja Suomi24:n sh-palstoja - ja kyllä, aika montaa blogia. Tällä hetkellä luen lähinnä edes osittain parantumismyönteisiä blogeja, eiköhän tosta mun pofiilista pitäisi näkyä.
Lempparish-aiheisia blogejani ovat varmaan parin kaverin blogit sekä Fun Light?, Against Pro-Ana ja loving your smile.

Jos ei mee liian henkilökohtaseksi, niin voitko kertoa sun mittoja? vaikkapa reidenympärys, vyötärönympärys, ranne....
En ole ikinä mitannut "sh-mielessä" kuin vain vyötärön- ja ranteenympärykseni, viimeisimpiä en nyt muista eikä mulla ole tässä mittanauhaa.

Koska olet painanut elämässäsi eniten (paljonko?) ja koska vähiten?
Eniten varmaan kutosluokan lopulla, en kehtaa kertoa kuinka paljon, mutta voin sanoa että yli kaksi kertaa niin paljon kun laihimmillani. Vähiten tässä pituudessa olen painanut viime syksynä jaksolla jolloin olin u-ykkösellä (lokakuun lopulla?) ja kun palasin sieltä kotiin.

Mikä on sun 'lemppariruokaa'? eli mitä syöt mieluiten ja mikä täyttää parhaiten ilman suuria kalorimääriä?
Voi, tää on todella vaikea kysymys. Vaikka ajoittain vihaan syömistä, niin toisaalta rakastan ruokaa, ja tätä ei varmaan voi ymmärtää ellei ole syömishäiriötä kokenut. Rakastan mm. jäätelöä, päärynöitä ja omenoita ja nykyisin leipää, koska olin yli vuoden syömättä sitä ollenkaan. Mutta tuossa mielessä kun kysymys on kysytty, painotan kasviksia. Rakastan niitä! Kasviksia kaikissa muodoissaan, paistettuna, keitettynä ja grillattuna, tuoreena ja vaikka jäisinäkin. Ne myös täyttävät, eikä niissä ole paljon energiaa. Uunissa foliossa kypsennetty kruunu-sekoitus on herkkua, samoin grillattu munakoiso lätta-nokareella ja kirsikkatomaatit, mieluiten ketsupilla. Ja voi ah, mikrossa kypsennetty sipuli! Mä todella tykkään kasviksista ja pahimmillaan on syönyt niitä kahta - kolmea kiloa päivässä useiden kuukausien ajan.
Rasvaton jogurtti on kanssa hyvää, lemppareitani on mm. ingmanin mango-sitrus, perinteinen-jogurtit ja vitalinea vanilja, vilja, kirsikka ja päärynä.

Koetko, että onko sun kaverisuhteet/muut ihmissuhteet muuttuneet sun sh:n myötä?
En. Oon aina ollut sellanen aika yksinäinen ja hiljainen ihminen, mulla ei koskaan ole ollut paljoa kavereita. Tosin parin viimeisen vuoden aikana oon ollut hieman avoimempi ja rohkeampi, ja laihtuminen saattaa olla yksi syy siihen. Sellaista mulla ei kuitenkaan ole ollut, että olisin sh:n myötä eristäytynyt kavereista täysin - kun ei mulla rehellisesti sanottuna oo ollut kavereita joista eristäytyä. Okei, ehkä yksi; mutta ei sekään silleen oo niin kovin hyvä kaveri, ollaan kyllä tunnettu tosi pitkään, mutta kun se on niin erityyppinen ihminen kuin minä. Kyllähän mä siitä pidän, mutta useammin sen jutut tuntuu (kauhea sanoa näin!) lapsellisilta kuin hauskoilta. :/
Voisin tässä vielä mainita, että osastolta olen kyllä saanut tosi hyviä kavereita, varmaan parempia kun mitä mulla on ikinä ollut.

Osasto


Huoneeni ikkunasta osastolla..


Kerro hieman, millaista osastolla on, ja millä ossalla olet?
Tää ON ihan järkyttävä ajatus, mutta ei siellä kokovuorokautisella niin kamalaa ole kuin voisi kuvitella - oikeastaan siellä on ihan mukavaa. Muista nuorista tulee todella läheisiä kun asutaan päivästä toiseen saman katon alla ja oon viettänyt heidän kanssaan ihan todella, todella hauskoja hetkiä siellä. Hoitajat on aivan ihania ja kaikki omanlaisiaan, ja mulle sattui myös aivan ihanat vastuu- ja varahoitaja. Tällä hetkellä mua hirvittää aivan suunnattomasti ossalta lähtemisen hetki - en ikinä ikinä ikinä tuu pärjäämään ilman vastuuhoitajaani ja mulla tulee niiiiiin ikävä muita nuoria, vaikka nähtäisiinkin aina silloin tällöin. ;'c

Osaston nimeä en näin julkiseen kohtaan halua laittaa. Yksi kysymys oli myös B1-osastosta, jonne mulla tosiaan oli joululomalla (ei enää, onneksi) uhka joutua. En siis ole itse ollut siellä, mutta ymmärtääkseni kyseessä on suljettu osasto, jossa on äärimmäisen tiukat säännöt niin ruokailuihin kuin muuhunkin olemiseen liittyen. Oon kuullut muun muassa, että jos siellä ei ehdi ruokailuajassa juomaan esim. vikaa maitokulausta, pitää ottaa koko lasillisesta nutrikorvaus, jos ei suostu niin viedään letkuihin. Lisäksi siellä ollaan hyvin tarkkoja astioiden tyhjäksi syömisestä, eikä siellä kuulemma saa paahtaa leipiä, koska se olisi syömishäiriöistä tai jotain.. ;___;'

Miten jouduit osastolle?/ Kauanko olet ollut osastolla?
Kokovuorokautisella osastolla olen ollut kohta kolme kuukautta - tulin sinne 1.11.2010. Sitä ennen ehdin olla päiväosastolla noin puolitoista kuukautta.

Kesän 2009 jälkeen kouluterkkari huolestui nopeasta painonlaskustani ja otti minut kontrolliin. Joulun jälkeen se sanoi, että "Jos sun paino olisi nyt pysynyt, voitaisiin jättää tämä tähän. Mutta kun se on laskenut, mun on pakko tehdä susta lähete tuonne syömishäiriökeskukseen."
Sitä seurasi yllätyspunnitus, mutta koska painoni ei silloin ollut pudonnut, ekat polikäyntini alkoivat vasta huhtikuussa. Kesän aikana silloinen omahoitaja kyseli multa pariin otteeseen, olisinko kiinnostunut menemään päiväosastolle, mutta en ollut. Syyskuussa jouduin sitten kuitenkin sinne, koska "tilanne oli kroonistumassa", ja lokakuun puolessavälissä lääkärini kertoi suunnitellessaan siirtoa kokovuorokautiselle. Pelästyin tuota ja karkasin päiväosastolta, minkä seurauksena jouduin pakkohoitoon tarkkailujaksolle u1-osastolle (ks. postaus aiheesta.) Pääsin pois ja samalla mut uloskirjattiin koko sairaalasta, mutta viikonlopun jälkeen hoitokokouksessa päätettiin, että siirtyisin kuitenkin tuonne kokovuorokautiselle.

Oho, tästä tuli nyt ihan kunnon selitys.. c,:

Minä itse


Minkä pituinen olet?
Aivan liian valtavat 166,7 cm, tosin viimeisissä mittauksissa olen oikukkaasti vain lyhentynyt lyhenemistäni. :')

Oletko hyvä koulussa?
Öh, no joo kai. Mun ka on tällä hetkellä muistaakseni 9,5 ja lukuaineista 10. Silti musta tuntuu, etten mä oikeesti ole tarpeeksi hyvä vaan pitäisi olla parempi, ja sitä paitsi noi numerot tulee varmaan suoraan kokeista.

Pidät leipomisesta? Mitä leivot yleensä?
Voi, pidän tykkään rakastan! Kaikki leipominen on kivaa, mutta viime aikoina olen etsinyt lähinnä kevyitä reseptejä. Määrällisesti eniten olen leiponut haarukkaleipiä ja sellaisia vaniljapalleroita, mutta mm. piparien leipominen on aivan ihanaa ja tykkään myös munavaahtotaikinasta. Musta on todella hauskaa etsiä netistä kaikkia hyviä, sellaisia vähän hienompia ja eikoisempia reseptejä ja leipoa niiden mukaan porukoille. Enemmän mä teen makeita juttuja kuin suolasia, mutta teeleivät, rieskat ja skonssitkin on kivoja leipoa. Hiivataikinoita en ole juuri tehnyt.

Onko sulla osastolla ystäviä?
Todellakin! Varmaan parhaita, mitä mulla on ikinä ollut. Oon niin ihastuksissani tähän tunteeseen, kun ympärillä on ihmisia joiden kanssa on oikeasti hauskaa, joiden kanssa voi puhua mistä vain, joihin voi luottaa. En oo oikeasti kokenut kovinkaan montaa hyvää kaverisuhdetta.

Onko sulla osaston ulkopuolella ystäviä?
No jaa. Onhan mulla yksi vähän parempi kaveri, josta kerroin jo yhdessä aikasemmassa kysymyksessä, mutta ei meillä oikein varsinkaan viime aikoina ole mun mielestä osuneet jutut yksiin. Lisäksi tässä henkilössä on monia piirteitä, jotka mua ärsyttää, samoin kuin se, että se näkee mut ihan erilaisena ihmisenä kuin mitä mä olen, eikä suostu muuttamaan käsitystään.
Koulussa oon kyllä ihan kavereita monien ihmisten kanssa, mutta en oikein osaa kuvitella että me joskus tehtäisiin jotain vapaa-ajalla. Ne on vaan sellaisia "kaverituttavia".

Onko sulla parasta kaveria?
Ei ole.

Ootko ihan luonnostaan tosihyvä piirtämään?
Öö.. :'3 No en mä mielestäni kovin hyvin piirrä. Mutta pienempänä tykkäsin kyllä piirtää tosi paljon, nyt viime vuosina innostus on vähän lopahtanut (mitä taiteisiin tulee, tällä hetkellä minua kiinnostaa enemmän elokuvat ja valokuvaus.) Olen myös harrastanut kuvataidekoulua varmaan noin seitsemän vuotta, nyt mulla on sieltä välivuosi.

Mitä kielii osaat puhuu?
Suomen lisäksi vähän kehnosti englantia ja vielä kehnommin ruotsia. Tiedän, olen vähän perus tässä asiassa, mutta lukiossa aion aloittaa italian ♥

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia/ammattihaaveita sulla on?
Ei juuri mitään. Okei, haluaisin lukioon, ja mieluiten vielä johonkin mukavaan sellaiseen, mutta juuri muuta mulla ei ole mielessä. En yleensäkään kauheasti pohdiskele tulevaisuutta ja tällä hetkellä en ole miettinyt yhtään aikaa hoidon loppumisen jälkeen. Se tuntuu pelottavalta; osastolla on niin tuttua ja turvallista. Lisäksi musta tuntuu, ettei elämällä ole kauheasti tarjottavaa mulle (millä en todellakaan viittaa mihinkään itsemurhasuunnitelmiin) ja siksi mua ei pahemmin edes kiinnosta miettiä tulevaisuutta. Vaikka asiat ei nyt ole hyvin, niin en mä osaa ajatella että ne vois enää koskaan olla paremminkaan.
Joskus oon heittänyt, että haluan muuttaa isona Italiaan, koska siellä on lämmintä ja rakastan sitä maata, mutta se nyt on enemmänkin tollainen heitto vain. Toinen mistä oon vähän niin kuin haaveillut on se, että pääsisin joskus tekemään elokuvaa, mitä ikinä se sitten mun kohdalla tarkottaisikaan; käsikirjoittamista, kuvausta, dramaturgiaa, castingia, lavastusta.. en tiedä vielä. Mutta ihan oikeasti oikeasti, niin en mä tiedä mitä musta olisi kiva tehdä aikuisena.

Millanen on sun unelmiesi poikaystävä?
Tää on vaikea. Mulla ei ole mitään tiettyä "miestyyppiä", mistä tykkäisin, ja silloin kun ihastun niin ihastun ihmisen (= pojan, olen ihan hetero) persoonaan, ulkonäköön ja käyttäytymiseen ihan kokonaisuutena, tykkään hänestä pikkuvikoja myöten. Siksi on tosi hankalaa määritellä mitään ominaisuuksia. Mutta, kyllä mä tietysti tahtoisin että poikaystäväni olisi hyvännäköinen, pidempi ja ehdottomasti painavampi kuin minä. Hän saisi olla minua kohtaan suojeleva ja omistava, mutta kuitenkin myös kaverillinen, ja meidän ajatustemme pitäisi natsata monissa asiossa täydellisesti yhteen (mutta myös erota joissain.) Myös samanlainen huumorintaju on tosi tärkeä! Musta tukka ja ihana nimi olisi bonusta ♥ :')
Luonteenpiirteitä onkin sitten vaikeampi lähteä nimeämään, koska pidän niin erityypisistä ihmisistä.

Kuka haluisit olla, jos saisit?
Pakko myöntää, etten ihan saanut tästä kysymyksestä kiinni; kuka? Eli joku tietty henkilö? Olemassa oleva vai kuvitteellinen? Ehkä kaikkein mieluiten olisin jonkin fantasiamaailman hahmo, joka saisi osallistua kaikenlaisiin seikkailuihin. Tahtoisin olla sellainen hiukan omituinen, vähän omissa maailmoissaan ja pää pilvissä kulkeva pieni, hauras tyttönen, joka tarvitsee vahvempien ihmisten suojelusta selvitäkseen tällaisessa isossa maailmassa.
Ehkä. Tai en minä tiedä. Ehkä haluaisin vain näyttää olevani vähän pihalla maailman asioista, kuitenkin ymmärtäen todellisuudessa enemmän kuin moni arvaakaan.
Ennen kaikkea haluaisin olla pieni ja söpö. Tätä sanaparia olen arvostanut jo kauan.

Oliko vastaus semmoinen mitä haettiin, vai meninkö vähän aiheen vierestä? Ihana kysymys joka tapauksessa!

Ootko koskaan seurustellut ja haluaistko seurustella?
En ole ja voi kyllä, haluaisin. Olen ikuinen romantikko, musta vain tuntuu ettei kukaan koskaan voisi rakastua johonkuhun tällaiseen kuin minä.

Millaset välit sulla on sun perheeseen? ja keitä sun perheeseen kuuluu?
Musta on aina ollut vähän hankala määritellä perhe. Asun äitini ja pikkusiskoni kanssa, mutta kai siihen kuuluu myös isäni ja miksei sitten mummoni ja pappanikin. Vahvimmin kuitenkin kaksi ensin mainittua.
Suhteeni äitiini on viime vuosina parantunut hurjasti, vaikka aina se on ollut hyvä. Mutta nyt viime aikoina olen pystynyt puhumaan hänen kanssaan miltei kaikesta, nauramaan ja hassuttelemaan ja nauttimaan yhdessä vietetystä ajasta. Tai, oikeastaan ihan ihan lähiaikoina, niin kuin ihan muutaman kuukauden sisään, äitini tekemiset ja sanomiset ovat jotenkin ärsyttäneet minua vähän suhteettoman paljon. Yritän kuitenkin päästä takaisin entisenkaltaiseen yhteisymmärrykseen.
Pikkusiskoni.. no, meidän välimme ovat hivenen tuliset. Oma mielipiteeni on se, että pikkusiskoni ärsyyntyy ja hermostuu varsinkin muhun liittyvistä asioista ihan älyttömän helposti, ja siksi musta tuntuu, että joudun välillä keskittämään kaikki voimani sen miettimiseen, että mitä pitäisi sanoa ja mitä "saa" tehdä, ettei taas synny riitaa. Mutta kyllä meillä aina välillä menee ihan kivastikin.
Isääni välini ovat tällä hetkellä mun mielestä tosi huonot. En vaan jaksaisi sen jankkaamista, lapsellisia vitsejä ja perusteettomia päätelmiä, ja lisäksi oon sille erittäin loukaantunut yhdestä tekstarista, jonka se lähetti mulle uutena vuotena. Musta on inhottavaa, kun se ei ikinä mieti sanojaan etukäteen tai ajattele sitä, miltä kenties jostakusta muusta tuntuu.

Noin yleisesti ottaen mun perhesuhteissa on yhtä sun toista ongelmaa, ja näihin asioihin on paljon puututtu (ja puututaan yhä enenevissä määrin) myös mun hoidossa. Se tuntuu inhottavalta, vaikka toisaalta tiedän että se on ihan hyvä juttu.



Lempparit
Mikä on sun lempiväri?
Voi, tähän mä en vaan osaa vastata! Rakastan värejä ylipäätään, niiden sävyjä ja yhdistelmiä, kaikkea sitä! Ei oikeastaan ole montaa väriä mistä en pitäisi, mutta jos nyt jotain suosikkeja koitan mainita niin eniten siniset ja vihreät sävyt, sitten kaikki maanläheiset, ruskealla ja harmaalla taitetut sävyt, eri violetit, ja (varsinkin pukeutumisessa!) sellaiset vanhahtavat värit, kuten roosa, laivastonsininen ja kermanvalkoinen. Tykkään myös mustasta. c;

Sun lemppariblogi?
Hmm. Eniten tykkään lukea kavereideni blogeja, ja sitten on nuo jo aikasemmin mainitsemani Fun Light, Against pro-ana ja loving your smile. Huomaatte varmaan, että eniten mua vetää puoleensa enemmän tai vähemmän syömishäiriöstä kertovat blogit, ja siitä aiheesta luen montaa muutakin. Muista blogeista tulee ensiksi mieleen nonsense ja they call me redhead.

Lempieläin (varmaan varis mut ei sitä tiiä...)
No vitsit, tähän mun varmaan on PAKKO vastata että varis - mutta se siksi, että muuten en osaisi päättää. Olen hyvin vahvasti lintuihminen, ja niin kuin sanoin ja varmaan arvaattekin, niin varikset on se mun juttu. Harakoistakin tykkään, mutta mun mielestä ne ovat variksiin verrattuna vähän niin kuin sellaisia prinsessoja, pikku hienostelevia nirppanokkia, kun taas varikset on niin aitoja.
Kissat on mun mieleeni enemmän kuin koirat, ja jo pienenä alkanut lohikäärmeinnostukseni on saanut minut rakastamaan matelijoita. Sitten on sellaisia yksittäisiä eläimiä kuin kettu, kärpät, hillerit ja muut sellaiset, saukko, lepakko, orava... ja vaikka mitä muita!

..kauppa?
Zara of course! Sit tykkään myös esim. Lindexistä ja H&M:stä, Seppälän kosmetiikkaosastosta ja Yves Rocherin hajuvesistä. Vilan voisin ostaa tyhjäksi, mutta kun siellä on niin kallista.
Ah ja Accesorize!

..elokuva?
Monia! Rakastan leffoja ja erityisesti tykkään draamaelokuvista. Voisin vaikka kopioida tähän lempparini ihan tuosta Bloggerin profiilista: Amélie, Les Choristes, Little Miss Sunshine, Tim Burton -leffat, Paranoid Park, Juno, Little Women, Pirates of the Caribbean, Lord of the Rings, Pride and Prejudice ja Ballet Shoes.

..musiikki?
No, mitään genrejä en osaa sanoa, tykkään melkeinpä kaikentyylisestä musiikista - esim. rap, punk ja hevi ei kuitenkaan iske. Ehdoton lempibändini on OneRepublic, ja muutama viikko sitten löysin uuden rakkauden, Radical Facen. Red hot chili peppersillä on kanssa monia aivan ihania kappaleita. Kuuntelen myös soundtrackejä leffoista (ja Zeldoista :p) ja lempisäveltäjiäni ovat mm. Bruno Coulais, Hans Zimmer, Danny Elfman, Koji Kondo ja Yann Tiersen.

..kirja?
Vaikka viime aikoina on tullut luettua hävettävän vähän, niin olen silti kirjaihmisiä; näitäkin on siis useita. Fantasiasta tykkään erityisesti, kovin viihteellisistä kirjoista taas en pidä. Nyt laiskottaa ja väsyttää, joten en selittele sen enempää vaan kopioin suosikit taas tosta profiilistani: Ihana meri, Abarat, Universumien tomu -trilogia, Poika raidallisessa pyjamassa, Vihreän saaren laulu, Naamioiden kaupunki, Harry Potterit, Rosvoruhtinas, Coraline, Hautausmaan poika, Seita Parkkolan tuotanto (etenkin Viima & Usva), Varjak Käpälä.

..ruoka?
Tähänkin on suunnilleen miljoona vastausta. Usein kuvitellaan, että syömishäiriöiset ei "tykkää" syömisestä - no mä nyt olen vaan tämmönen läskiahmattipossu, mutta kyllä minä ainakin tykkään ja uskaltaisin yleistää, että varmaan aika moni muukin. Sitä voisi sanoa sellaiseksi viha-rakkaussuhteeksi; toisaalta inhoan syömistä, se on saastaista, enkä tahtoisi syödä ollenkaan, en ikinä, koskaan, milloinkaan. Toisaalta - se on myös ihanin asia elämässäni.

Jos vain yksi asia pitäisi mainita, olisi se ehdottomasti jäätelö. Rakastan jäätelöä yli kaiken! Se on yksi niistä ruuista, joista ei melkein ikinä seuraa ahdistusta - se on niin hyvää, ettei siitä vaan voi ahdistua (paitsi jos myyjä tekee tavallista isomman pallon, silloin ei kaikkea saa syödä.) Opin uudestaan syömään irtojäätelöä viime kesän lopussa, sitä ennen oli ollut parin vuoden tauko. Lempparimakujani ovat Sentimento Zuppa Inglese ja Limoncello, sitten minttusuklaa ja pehmikset (vanilja on parasta.)
Rakastan nykyään myös leipää yli kaiken, sillä senkin syömisessä mulla oli lähes kahden vuoden tauko. Sitten tulee hedelmät ja kasvikset, kaikenlaiset kasvikset erilaisin tavoin valmistettuna. Parasta on esim. mikrotettu sipuli ketsupin kera, kirsikkatomaatit ja grillattu munakoiso Lätta-nokareella. Ja perunat ja perunamuusi! Ja sitten vielä kevytmaitotuotteet, muun muassa Pirkan rasvaton mansikkarahka, Vitalinean vanilja-, vilja-, kirsikka- ja päärynäjogurtti, rasvattomat Perinteinen jogurtit ja Ingmanin mango-sitrus.

Tulipas oikein kunnon selitys (ja miten paljon jäi mainitsematta..), tunnen itteni NIIN possuksi..

..kaupunki/paikka?
Venetsia!

Muut
Tietääkö sun perhe/kaverit sun blogista?
Jotain kolme kaveria on lukenut mun blogia ja pari koulukaveria ja äitini tietää että mulla on blogi, muttei osoitetta (eikä saakaan tietää, jos se musta on kiinni..)

Kuka ottaa kuvat sun blogiin?
Mitkä niistä? Kuvat itsestäni on osittain äitini ottamia, osittain kameran itselaukaisimella otettuja. Muista kuvista olen osan ottanut itse, ja osa on we♥it:istä, niiden yhteydessä on maininta alkuperästä.

- Varis

2 kommenttia:

  1. Lueskelin sun blogia ja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja voinpa tästä ryhtyä lukijaksi! jäi tässä askaruttamaan, että missä päin asustelet pääkaupunki seutua vai jossai muualla? ei pakko vastata:)

    VastaaPoista
  2. Ah, huomasin sun kommentin vasta nyt! Asun Helsingissä. :)

    VastaaPoista

kiitos ♥